Aamulehdessä oli 25.4. mainio juttu Tampereen kaupungin pitkäaikaisesta museotoimenjohtajasta ja Vapriikin isästä, museoneuvos Toimi Jaatisesta. Jutussa Jaatinen muistelee, syystäkin ylpeänä, kuinka Vapriikki palkittiin vuoden 2017 Kulttuurigaalassa vuosisadan museona, ja kuinka palkintoraadin jäsen A.W. Yrjänä perusteli valintaa: ”Vapriikki ei voittanut sen takia, mitä se on tehnyt tähän mennessä, vaan mitä se tekee tulevaisuudessa.” Tuohon kiteytyy myös yksi keskeinen valintaperuste, kun eurooppalaisista kulttuuriasiantuntijoista koostuva raati valitsee kesäkuun alussa yhden suomalaisen kaupungin vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Suomalaisista hakijakaupungeista suurimman, Tampereen, vahvuuksia kulttuurikaupunkina on yritetty kääntää myös heikkouksiksi kulttuuripääkaupungin valintaa veikkailtaessa. Tampere ei kuulemma tarvitse titteliä, toisin kuin Oulu ja Savonlinna. Kulttuuripääkaupungiksi ei tosiaan valita jo annettujen näyttöjen tai olemassa olevien vahvuuksien perusteella. Valinnalla haetaan muutosta, kehitysnäkymää pitkälle vuodesta 2026 eteenpäin. Yhtä lailla odotetaan Euroopan laajuista vaikutusta ja kulttuuripääkaupunkivuoden toteutusta eurooppalaisen yhteistyön kautta.
On myös puhuttu siitä, kuinka EU:n kulttuuripolitiikan lippulaiva, vuonna 1985 käynnistetty kulttuuripääkaupunki-instituutio on siirtynyt vaiheeseen, jossa kulttuuripääkaupungeiksi valitaan yhä useammin pienempiä kaupunkeja omine erityisine haasteineen ja Euroopan lukuisiin pikkukaupunkeihin kohdistuvine skaalaus- ja vaikuttavuusmahdollisuuksineen. Kyllä, lähivuosien kulttuuripääkaupunkien joukosta löytyy Eschin, Elefsinan ja Bad Ischlin kaltaisia pikkukaupunkeja. Samoin niiden joukosta löytyy Kaunasin, Tarton ja Chemnitzin kaltaisia suurehkoja eurooppalaisia kaupunkeja ja Tampereen kokoluokan kakkoskaupunkeja. Sattumoisin nuo kaikki kolme viimeksi mainittua ovat myös Tampereen ystävyyskaupunkeja. Olivatpa edelliset valinnat mitä tahansa, muutospotentiaalin, ajankohtaisten omien ja eurooppalaisten haasteiden ja kehitysnäkymien osalta Tampere on eurooppalaisittain erityisen kiinnostava kulttuuripääkaupunkikandidaatti, jolla on kyvykkyyttä, resursseja ja eurooppalaisia verkostoja saada aikaan Euroopan laajuisia vaikutuksia ja tuloksia.
Kulttuuripääkaupunkihakemuksessaan Tampere ei peittele niin haasteitaan kuin olemassa olevia vahvuuksiaankaan. Samalla se linkittää ne ajankohtaisiin eurooppalaisiin ongelmiin, yhteiseen kulttuuriperintöön ja EU-politiikan painopisteisiin, kantavana teemana yhdenvertaisuuden edistäminen kulttuurin avulla. Tampereen hakemuksen pääteeman eurooppalaista tasoa kuvaava ”Equality is a unifying value between diverse Europeans – even when we disagree over its meaning and challenges” kiteyttää osuvasti teeman eurooppalaisen merkityksen ja ajankohtaisuuden.
Suomi käy parhaillaan läpi historiallista kaupungistumiskehitystä, ja Tampere ja Pirkanmaa on tämän kehityksen keskeinen laboratorio – hyvässä ja pahassa. Hakemuksessa kuvataan, kuinka Tampere kasvaa ympäröivän maakunnan kustannuksella, ja kuinka se johtaa alueelliseen epätasa-arvoon sekä maakunnan tasolla että kaupungin sisällä. Yhä suurempi osa kaupungin ja maakunnan asukkaista kamppailee pysyäkseen yhteiskunnan ja yhteisöjensä aktiivisina jäseninä. Sosiaalisen ja sukupuolten välisen epätasa-arvon päälle tulevat vielä ekologiset haasteet – kaupunkien ollessa sekä ilmastonmuutoksen isoja aiheuttajia että myös sen seurauksista eniten kärsiviä. Hakemuksessa jatketaan Tampereen haasteilla revittelyä: kaupunkiturvallisuus heikkenee, rikollisuus ja huumeiden käyttö on kasvussa, ikäpyramidi on päälaellaan, työttömyysaste maakunnan korkeinta (14%), ja kaiken päälle koronakriisin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset iskevät erityisesti kaupunkeihin. Joko riittää haasteiden ja myös tarvittavan muutoksen ja kehitysnäkymien osalta?
Tampere ja Pirkanmaa eivät ole yksin näine kasvu- ja kaupungistumishaasteineen. Sama koskee kaikkia keskisuuria, suuria ja nopeasti kasvavia kaupunkeja ympäröivine alueineen ympäri Eurooppaa. Tampereella ja Pirkanmaalla on kulttuuripääkaupunkivuoden ja sen pääteemojen ja sisältöjen kautta mahdollisuus tarjota koko Euroopalle mielenkiintoisia näkymiä sekä konkreettisia välineitä ja yhteistyömahdollisuuksia näihin haasteisiin vastaamisessa. Tämä edellyttää vahvaa strategista ja kulttuurista kyvykkyyttä, resursseja ja laajoja eurooppalaisia verkostoja. Tampereella ja Pirkanmaalla niitä on, eikä hakemuksessa tietenkään jarrutella niitäkään kuvatessa. Hakemuksessa esitellyssä Tampereen kulttuuri- ja kulttuuripääkaupunkistrategiassa kuvataan sitä, kuinka kulttuurin avulla voidaan vähentää alueellista epätasa-arvoa, nostaa kulttuurin roolia kaupunki- ja aluekehittämisessä, lisätä alueen kansainvälisyyttä ja edistää kestävää kehitystä.
Tampereen ja Pirkanmaan kulttuuripääkaupunkivuoden neljä ohjelmalinjaa käsittelevät yhdenvertaisuutta erilaisissa yhteyksissä: suhteessa nykyisiin sosiaalisiin ja poliittisiin ongelmiin, kulttuurin kentällä, alueellisuuden kautta sekä tutkimalla ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja kestävää kehitystä. Esitetty ohjelma on vakuuttava osoitus alueen kulttuurikentän voimasta ja rikkaudesta sekä kulttuuritoimijoiden, kaupungin ja maakunnan eurooppalaisista verkostoista. Hakemuksessa kuvataan myös alueen vahvaa infrastruktuuria – nykyisistä ja tulevista kaupunkikehityshankkeista kulttuuri- ja tapahtuma-alan investointeihin. Kulttuuripääkaupunkihankkeen projektijohtaja Perttu Pesä kuvasi osuvasti kulttuuripääkaupunkivuoden tavoiteltuja vaikutuksia ja muutoksia kaupunkikehitykseen, kun suomalaiset hakijakaupungit olivat Arto Nybergin tentattavina hakemusten julkistamispäivänä 22.4. Pesä otti esimerkiksi Yhdenvertaisesti sinun -ohjelmalinjan Skate-Friendly Cities -hankkeen ja Tampereen vahvan skeittiekosysteemin merkityksen: ”Miten kaupunkiympäristö saadaan jalostettua sellaiseen toimintaan, että nuoret ottavat sen omakseen.”
Kulttuuripääkaupunkihankkeella Tampere voi vahvistaa luontevaa vuorovaikutusta kaupungin kasvun, investointien ja kulttuuritoiminnan välillä sekä kulttuurin merkitystä vetovoimatekijänä ja sen roolia viihtyisän, kestävän ja elinvoimaisen kaupunkiympäristön kehittämisessä. Hiedanranta on tämän osalta Tampereelle kansainvälisen tason näyteikkuna, ja kulttuurin kautta voidaan vahvistaa kaupunkilaisten osallistumista kestävän ja älykkään kaupungin rakentamiseen. Tampereen ja Pirkanmaan hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 on myös elinkeinopoliittinen mahdollisuus, luovien alojen ja elämystalouden lisäksi laajemminkin.
Equally European, Yhtä Eurooppaa -teemallaan Tampere ja Pirkanmaa korostavat hakemuksessaan erityisesti eurooppalaista yhteistyötä ja arvoja. Siihen liittyy myös Tampereen ja Pirkanmaan kulttuuripääkaupunkivuoden keskeinen tavoiteltava perintö ja muutos. Tavoitteena on vahvistaa Tampereen ja Pirkanmaan asemaa Euroopassa – yhteistyön ja myös muualta Euroopasta oppimisen kautta. Tampere ja Pirkanmaa pelaavat jo nyt eurooppalaisessa sarjassa, ja se antaa erinomaiset lähtökohdat kulttuuripääkaupunkikisaan. Kun Tampere ja Pirkanmaa yhdessä samanlaisten haasteiden kanssa painivien eurooppalaisten kumppaniensa kautta löytävät kulttuurin avulla ratkaisuja edellä kuvattuihin ongelmiin, sillä voidaan oikeasti saada aikaan Euroopan laajuisia vaikutuksia.
Kulttuuripääkaupunki-instituutiolla EU haluaa korostaa Euroopan kulttuurien moninaisuutta, lisätä kulttuurivaihtoa Euroopassa, vahvistaa kansalaisten tunnetta kuulumisesta yhteen kulttuurialueeseen sekä vahvistaa kulttuurin merkitystä kaupunkien kehittämisessä. Kulttuuripääkaupunkikilpailu ei ole kuitenkaan EU:n koheesiopolitiikkaa, jonka lähtökohtaisena tarkoituksena on tukea heikompia alueita ja vähentää kehityseroja alueiden välillä, ja jossa Suomen osalta karkeasti 2/3 tuesta suunnataan Itä- ja Pohjois-Suomeen ja 1/3 Etelä- ja Länsi-Suomeen. Kyllä, alueellisen tasa-arvon vahvistamiseen tähtäävät kulttuuripääkaupungitkin, kuten Tampere ja Pirkanmaa yhteisessä eurooppalaisessa kulttuuripääkaupunkistrategiassaan ja -ohjelmassaan. Sen osalta ratkaisevaa on kuitenkin mahdolliset eurooppalaiset vaikutukset, kyky saada ne aikaan ja ohjelman laatu.
Tampereen kulttuuripääkaupunkiohjelman Party Time -osioon kuuluu myös keväällä 2026 järjestettävä The Story of Tampere, jossa Sorin Sirkus, Eppu Normaali ja Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvalin johdolla yhdistävät voimansa kertoakseen Tampereen tarinan. Siellä toivottavasti kuullaan myös yksi lempibiiseistäni Epuilta, ehkä jopa hieman aliarvostettu Sadan vuoden päästäkin. Toivottavasti ”Sadan vuoden päästäkin muisteltais, kuinka me iloittiin niin” ja samalla myös Tampereen ja Pirkanmaan kulttuuripääkaupunkivuoden merkitystä Tampereen kasvutarinassa.
Esa Kokkonen
Kirjoittaja on Tampereen kaupungin kansainväliseen ja EU-yhteistyöhön keskittyvän sidosyksikön, Suomen Itämeri-instituutin, johtaja. Hänellä on ollut ilo ja etuoikeus olla mukana myös Tampereen ja Pirkanmaan Euroopan kulttuuripääkaupunkihakemuksen valmistelussa.
