Hallituksen kehysriihessä tehtiin myös mielenkiintoinen ja omalla hallinnonalallaan ja muutenkin kauaskantoinen päätös Pelson vankilan kohtalosta. Vastoin Rikosseuraamuslaitoksen esitystä, Pelson vankilaa ei suljetakaan, ja uutta Pelson ja Oulun vankilat korvaavaa Pohjois-Suomen vankilaa rakenneta Ouluun. Sen sijaan rakennetaan uudet tilat Oulun vankilalle ja myös Pelsolle uusi 120-150 -paikkainen vankila. Uusi suuri vankila siis Pelsolle, asukkaista ja kaikista palveluista jo kauan sitten lähes tyhjenneeseen kylään 90 kilometrin päähän Oulusta ja 25 kilometrin päähän 3000 asukkaan Vaalan kunnan kirkonkylästä.
Kaupungistuvassa Suomessa myös vangit tulevat enimmäkseen kaupungeista. Samoin vankeinhoitoon liittyvät muut yhteiskunnan toiminnot ja palvelut keskittyvät kaupunkeihin. Kaupungistuvassa Suomessa yhä tänäkin päivänä omaiset, poliisi, asianajajat ja henkilökunta matkustavat pitkiä matkoja päivittäin vanhan Suomen väestörakenteen ja vankeinhoidon tavoitteiden mukaisesti perustettuihin vanhoihin syrjäisiin vankiloihin sekä myös aluepoliittisin perustein kauas väestökeskittymistä rakennettuihin uudempiin vankiloihin – puhumattakaan vankikuljetuksista ja avolaitosten osalta vankien työ- tai opiskelupaikkoihin liittyvistä sijaintihaasteista.
Pelso-päätöstä voi siis pitää näiden realiteettien valossa hyvinkin erikoisena ja yllättävänä. Poliittisten realiteettien osalta taas ei lainkaan yllättävänä. Maakuntauudistus on kriittisessä vaiheessa, ja maakuntavaalit lähestyvät. Keskustan valta-asema Pohjois-Pohjanmaalla on hyvin tiedossa. Pelson vankila on Vaalan kunnan suurin työnantaja, vaikka suuri osa työntekijöistä tullee muualta kuin Vaalasta, hyvin kaukaakin.
Miksi minä, tamperelainen, reagoin asiaan oikein blogikirjoituksella? Ja eikö ole vain hyvä, että asiaan löytyi viimein ko. vankilapaikkakunnille tärkeä ja positiivinen ratkaisu yli kymmenen vuoden epävarmuuden jälkeen, ja Pohjois-Suomen kauan kaivatut ja tarvittavat vankeinhoidon investointipäätökset saatiin tehtyä? Maakuntauudistusta pidän tarpeellisena, mutta myös sitä, että sitä ei tehdä kaupungistumisen realiteeteilta ja ilmiselviltä hyödyiltä silmät ummistaen tai jopa niitä vastaan haraten. Pelso-päätös, vaikka ei maakuntauudistukseen liitykään, heijastelee valitettavasti tuollaistakin ajattelua. Minulla on case Pelsoon myös henkilökohtainen kytkös.
Vietin ison osan lapsuudestani 70-80 -luvuilla Pelsolla isäni toimiessa siellä vankilan apulaisjohtajana. Muistelen Pelsoa lämmöllä. Kylä oli vireä. Asuntomme naapurissa sijaitsi pankki, vastapäätä kauppa ja posti ja kivenheiton päässä koulu ja kirjasto. Löytyi myös hyvin hoidetut urheilukenttä, jääkiekkokaukalo, hiihtoladut ja urheiluhalli. Ouluun ja Kärppien peleihinkin päästiin. Kymmenen vuotta sitten kävin Pelsolla ensimmäistä kertaa lapsuusvuosieni jälkeen. Näky oli Suomen viime vuosikymmenien luonnollisen muutoksen ja kehityksen näkökulmasta ymmärrettävä ja odotettu, henkilökohtaisesta nostalgianäkökulmasta toki surullinenkin. Autioituneita taloja, ei palveluja, vain vankila – kaukana keskuksista ja logistisesti erittäin hankalasti sijaiten.
Pelsolta muutimme Ouluun isäni siirtyessä Oulun vankilan johtajaksi. Oulusta matka jatkui Kuopioon, jossa isäni toimi ensin pitkään Kuopion vankilan johtajana ja sen jälkeen Pohjois- ja Itä-Suomen rikosseuraamusalueen johtajana vastaten 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmen lopulla toteutetun suuren aluevankilauudistuksen johtamisesta omalla alueellaan. Suovankilakysymys oli luonnollisesti jo silloin vahvasti tapetilla, ja aluepolitiikka toi omat haasteensa uudistuksen toteuttamiselle. Eläkkeelle jäätyään isäni kirjoitti muistelmat, joissa käy läpi vankeinhoidon lähihistoriaa ja kehitysnäkymiä.
Viime viikon kehysriihiuutisten jälkeen tuli mieleeni, että isäni muistelmien vankilarakentamista ja -sijoittelua, Pelsoa sekä siihen rinnastuvaa kymmenen vuoden takaista Sukevan vankilan kyyttöjen geenipankkikysymystä koskevat kohdat on hyvä palautella mieleen hallituksen tuoretta Pelso-päätöstä arvioitaessa. Johtopäätökseksi nousee väkisinkin, että ainakin tässä tapauksessa ja vankeinhoitopolitiikan näkökulmasta aluepolitiikan voima näyttää edelleen ylivertaiselta laajempaan yhteiskunnalliseen kokonaisetuun ja kehitystrendeihin perustuvaan poliittiseen päätöksentekoon verrattuna.
Omasta kansalaisen ja jopa entisen pelsolaisen näkökulmastani kehysriihen Pelso-päätös vaikuttaa hyvin erikoiselta. Ohessa otteita isäni muistelmissaan esittämistä näkemyksistä, jotka antavat tälle arviolle tarkempia perusteita ja perspektiiviä. Vankeinhoito ja kaupungistuminen -näkökulman lisäksi herää kysymys, kuuluisiko geenipankeista huolehtimisen todellakin olla vankien tehtävä ja oikeusministeriön hallinnonalan budjetissa? Sukevan kyyttögate ratkesi lopulta tavalla, josta olisi voinut ottaa mallia myös Pelson tapauksessa. Kyytöt ovat nyt hyvässä, asiantuntevassa hoidossa, ja Sukevan vankilan maatilalle syntyi lopulta Suomen suurin maitotila, vanhaa vankilan maatilatoimintaa huomattavasti enemmän työllistävä Iskola Oy.
Nykyisestä tamperelaisesta ja pirkanmaalaisesta näkökulmastani poimin mukaan myös muistelmien kohdan, jossa perusteellaan sitä, miksi Kylmäkoskelle 90-luvulla perustettu vankila olisi pitänyt rakentaa Kylmäkosken sijaan Tampereelle.
————————————–
44 vuoden kakku: muutosjohtajan eväät / Heikki Kokkonen, minunkirjani.com, 2012:
”Sukevan ja Pelson vankiloiden lisäksi Suomeen on perustettu useita muitakin vankiloita soiden viljelysmaaksi kuivattamista varten. Näitä ovat Konnunsuo, Huittinen, Köyliö ja Karvia. Alkuun kaikki olivat varavankiloita, jotka piti lakkauttaa sen jälkeen kun ojitustyöt oli tehty….
…1970 luvulta alkaen on sekä Sukevalle että Pelsolle ollut lähes mahdoton saada erityishenkilökuntaa kuten lääkäriä, psykologia, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, erityisohjaajia jne. Syynä siihen on ollut molempien vankiloiden syrjäinen sijainti ja täysi mahdottomuus puolisoiden työllistymiseen. Näitä virkoja on ollut siitä lähtien pysyvästi täyttämättä.
Syrjäinen sijainti ja pitkät etäisyydet vankien kotipaikkakunnille, sekä julkisen liikenteen puuttuminen vaikeuttaa vankien omaisten tapaamismatkoja vankilaan ja aiheuttaa heille monen perheen maksukykyyn nähden kohtuuttomia kustannuksia. Myös asianajajat ja poliisi matkustavat pitkiä matkoja neuvottelemaan päämiehen kanssa tai kuulustelemaan vankeja. Pelson vankilassa oltiin 1970-luvulla pitkiä aikoja ilman lääkäriä ja ainoatakaan sairaanhoitajaa. Lääkäri kävi pitämässä vastaanottoja noin 600 vangin vankilassa yhtenä iltana kerran viikossa…
…Savon ja Kainuun rajamailla sijaitseva Sukevan vankila on perustettu aikoinaan suonkuivatusta varten, mikä vastasi 1900-luvun alun vankeinhoitoideologiaa viedä vangit syrjäseudulle terveelliseen ja kovaan työhön sovittamaan tekemänsä rikokset. Soita kuivattiin pelloksi tuhansia hehtaareja kuokkimalla. Huomattava osa luovutettiin Karjalasta tulleille siirtolaisille sodan jälkeen, ja vankilalle jäi noin 1650 hehtaarin maatila, josta peltoa noin 500 hehtaaria. Nämä ns. suovankilat olivat suuria maatiloja, joita pidettiin mm. karjankasvatuksen ja hevosjalostuksen osalta mallitiloina.
Maatalouden murrosvuosina ja kaupunkilaistumisen aikana 1960-70 luvuilla huomattava osa vankilan pelloista metsitettiin, ja viljelyalaksi jäi Sukevalla noin 250 hehtaaria. Maatalous koneellistui ja maataloustöihin tottuneita vankeja alkoi olla entistä vähemmän. Iskolan maatila rapistui rahan puutteessa, eikä investointeihin ollut varaa. Onneksi näin kävi, koska sinällään hyvin terapeuttiset eläintenhoitotyöt eivät vastaa tämän ajan vankeinhoidon tavoitteisiin suhteessa kustannuksiin…
…Aika oli muutenkin ajanut ohi aikoinaan hyvinkin merkittävän maataloustehtävän vankeinhoidossa. Suovankilat, kuten Sukevan Iskola ja Pelson vankila ovat kaukana sieltä mistä vangit tulevat, eivätkä tämän ajan moniongelmaiset ja päihderiippuvaiset vangit kuntoutuessaankaan sijoitu maatalouden ammatteihin. Maatalouden työpaikat ovat vähenemässä eikä nykyaikaiseen maatalouteen saada oppia vankiloissa.
1980-luvulla herättiin pelastamaan sukupuuttoon kuolemassa oleva Suomen alkuperäiskarja. Itäsuomalainen rotu eli kyytöt olivat suurimassa vaarassa. Vankiloiden maatilat, mm. Pelso ja Sukevan Iskola olivat sen ajan näkemyksen mukaan oivallinen sijoituspaikka arvokkaan maatiaiskarjan geenipankin säilyttämiseen.
Ihmetellä voi, miksi kyyttöjä, Länsi-Suomen karjaa ja lapinlehmiä ei tuolloin sijoitettu maatalousministeriön alaisille tutkimusasemille, joita on eri puolilla Suomea tai maatalousoppilaitosten tiloille. Vankeinhoidon ydintehtäviin ei tuolloinkaan kuulunut geenipankin ylläpito, josta aiheutui tappiollinen ja vajaatuottoinen karjatalous. Arvokasta kansallista toimintaa sinällään, mutta yhteen paikkaan keskitettynä myös erittäin riskialtista mm. tulipalo- tai tautivaaran vuoksi…
…2000-luvulla kävi selväksi, että vankeinhoitolaitoksen toiminnan ja talouden uudelleen järjestelyssä ei ole sijaa maatilojen suurille investoinneille eikä eläinten geenipankkien ylläpitämiselle. Iskolan avovankilaosaston ja maatilan lakkauttamista edeltävien yt-neuvottelujen käynnistäminen vuoden 2006 alussa aiheutti uskomattoman suuren vastustuksen…
…Kysyimme koko ajan, miksi maatiaiskarjaa, elävää geenipankkia ei suostuta sijoittamaan tyhjilleen jätettyihin Jokioisten tutkimusaseman navettoihin, minne ne luontevasti kuuluisivat. Vastaus oli että ei ole rahaa, ikään kuin sitä olisi yllin kyllin vankeinhoitolaitoksella…Kysyimme, olisivatko maatalousoppilaitosten tilat sopiva sijoituspaikka kyytöille, jolloin ne olisivat motivoituneiden ja ammattitaitoisten hoitajien käsissä ja myös yleisön nähtävinä…
…Lopulta kyytöt sijoitettiin Seppälän maatalousoppilaitokseen Kajaaniin ja Ahlmanin maatalousoppilaitokseen Tampereelle. Kauniit ja viisaat kyytöt ovat nyt ihmisten ilmoilla kaikkien ihasteltavina.
.. Nyt on kaikkien tiedossa, että Iskolan maatilan lakkauttaminen on monella tapaa menestystarina. Iskolan henkilökunnasta ei ketään irtisanottu, vaan kaikki siirtyivät työhön parin kilometrin päässä olevalle Sukevan vankilan päälaitokselle. Ympäristö ei ränsistynyt eivätkä pellot pusikoituneet maalattujen uhkakuvien mukaisesti. Senaatti-kiinteistöt myi Iskolan maatilan noin 40 tarjoajan joukosta neljän viljelijäperheen perustamalle Iskola Oy:lle, joka rakensi uuden, Suomen suurimman noin 500-600 lehmän navetan. Iskolan oston jälkeen tällä osakeyhtiöllä on peltoa yhteensä noin 750 hehtaaria. Sonkajärven maidontuotanto kasvaa noin 30-40 %, useilla miljoonilla kiloilla vuodessa. Iskola Oy työllistää suoraan ja välillisesti useita ihmisiä ja tuo hyvinvointia Ylä-Savolle konsanaan enemmän kuin vankeinhoitolaitoksen maatilana. Itä-Suomen aluevankila jälleenvuokrasi uusille omistajille laidunmaata 144 hehtaaria, myi heille tilatuotanto- ja kesannointioikeuksia 209 hehtaarille ja maitokiintiöitä 605 000 maitolitralle.
Iskolan uuden tulemisen aikoina myös MTK:n puheenjohtaja totesi, että näin suuret maakaupat tukevat mitä suurimmassa määrin maatalouselinkeinoa näillä alueilla ja hän myös totesi, että näin suuria peltoaloja on Suomessa harvoin myytävänä. Iskolan maatilalle suunnitellun 10 miljoonan euron investointiin vankeinhoitolaitoksella ei olisi ollut mitään mahdollisuutta…
…Kyytöt ovat nyt oikeissa paikoissa ja turvassa. Kyyttökeskustelun kiivaimmassa vaiheessa sain oikeusministeri Leena Luhtaselta viestin, että minun pitää seuraavan kahden tunnin aikana laatia tiedote omissa nimissäni, että kyytöt ovat turvassa. Suomen tietotoimiston välittämänä tiedote levitettiin otsakkeella ”Kyytöt ovat turvassa ”.
——–
”Lähes kaikki parin viimeisen vuosikymmenen aikana rakennetut vankilat sijaitsevat väärillä paikkakunnilla. Vankeinhoidon tarpeet eivät ole olleet perusteina paikkakuntaa valittaessa vaan pelkästään aluepolitiikka. On perusteltua kysyä, olisiko hanke jäänyt toteutumatta, jos aluepoliittisin perustein valittuun paikkakuntaan ei olisi suostuttu. Asia olisi mutkistunut, mutta enpä usko että yksikään hanke olisi jäänyt toteutumatta. Olisi pitänyt olla määrätietoisempi ja hieman tiukempi…
…Viialassa lopetti toimintansa suuri teollisuuslaitos, ja aluepolitiikkaan kuului, että sinne piti saada uusia työpaikkoja tilalle. Hämeestä puuttui tutkintavankila, ja Tampereen seutu on suomalaisittain väestörikasta aluetta ja suurimpia kasvukeskuksia, joten vankilan rakentaminen alueelle oli perusteltua.
…Kylmäkosken vankilan kohdalla toistuu samat haitat ja kustannukset kuin (Pyhäselän vankilan) kohdalla, nyt vain matkaltaan kaksinkertaisena ja volyymiltaan vielä suurempana. Vankien käräjät ovat enimmäkseen Tampereella, ja vaikka nykyään voidaan vangitsemisoikeudenkäynnissä käyttää videotekniikkaa, niin 100 kilometrin mittaiset käräjämatkat ovat arkipäivää. Sama matka on asianajajilla ja poliisilla ja ennen kaikkea useimmiten vähävaraisilla vankien omaisilla, kun he käyvät tapaamassa vankeja Kylmäkoskella. Kylmäkosken vankila on metsässä, vankien siviilityöpaikat ovat muualla samoin opiskelupaikat, todennäköisesti Tampereella.
Ruotsissa ja Norjassa tutkintavankilat ovat keskellä kaupunkia, jopa samassa rakennuksessa poliisin ja käräjäsalin kanssa, kuten Suomessakin vanhat tutkintavankilat. Miksi Suomessa nykyaikana rakennettiin uusi tutkintavankila korpeen, joksi Kylmäkosken vankilan sijaintia voi vankeinhoidon näkökulmasta kutsua?”
———–