Turun poliisi ja uhreja auttaneet sivulliset parempia innoittajia kuin Orban, Putin tai Trump

Viime viikko toi taas ikävän tutuksi tulleita uutisia. Ensin Barcelonasta monille tutulta La Ramblalta ja heti perään rakkaasta Turusta. Keskustelu terrorismin syistä ja sen torjuntakeinoista on ollut pinnalla Suomessakin jo pitkään. Turun tapaus tuo väistämättä eteen uuden tilanteen, joka testaa uudella tavalla suomalaisen kyvyn vastata monisyiseen ongelmaan ja vakavaan uhkaan. Aktiivinen keskustelu on luonnollisista ja hyväksi. Toimenpide-ehdotuksia ja mielipiteitä riittää. Ensimmäisten päivien reaktioiden ja keskustelun perusteella moni asia yhdistää ja herättää luottamusta tulevaan, moni taas antaa syitä yhä suurempaan huoleen. Tässä omia ajatuksiani niiden suhteen.

Barcelonan iskua oli suunniteltu pitkään ja tapahtunutta vielä huomattavasti tuhoisammaksi. Turun iskun tutkinta on vasta alussa, mutta myös se vaikuttaa juuri sellaiselta, joita Euroopassa on parin viime vuoden aikana totuttu näkemään ääriliikkeiden jouduttua yhä ahtaammalle terrorismin ja ääriliikkeiden vastaisen taistelun voimistuttua: helposti toteutettava ja vaikeasti estettävä isku autolla tai veitsellä. Kaiken kaikkiaan Euroopassa tapahtuvan terrorismin taustalla olevat syyt ovat moninaiset. Varmaa on vain se, että EU:lta yhdessä ja jäsenmailta erikseen vaaditaan yhä suurempia panostuksia niiden ratkaisemiseksi sekä Euroopassa että sen lähialueilla.

Suomessakin tapahtuvaa terrori-iskua on pidetty yhä todennäköisempänä jo pitkään, ja viimeksi kesäkuussa Supo nosti terrorismia koskevaa uhka-arviotaan. Jos Turun tapauksen taustalta paljastuu kansainvälisiä yhteyksiä, ja muutenkin, yhden varmuudella hyödyllisen toimenpiteen – uuden tiedustelulainsäädännön – kiireellisyydestä ei pitäisi olla enää epäselvyyttä kenellekään. Tiedustelun ja siihen liittyvän kansainvälisen yhteistyön merkityksen iskujen ennaltaehkäisyn ja estämisen kannalta ymmärtää maallikkokin. Niihin voidaan panostaa myös yksilön vapaudet ja oikeudet turvaavalla tavalla. Pommi-iskujen väheneminen kertoo tiedustelun onnistumisesta.

Poliisin kunnioitusta herättävä toiminta Turussa niin tekijän kiinniottamisessa kuin maltillisessa tiedottamisessakin taas antoi konkreettisen malliesimerkin siitä, kuinka turvallisuuden tunnetta ja luottamuksen ilmapiiriä vahvistetaan viranomaistoiminnan kautta parhaalla mahdollisella tavalla. Kun tähän lisätään sivullisten sankariteot, aidon yhteisöllinen surutyö ja toisista välittämisen ilmapiiri, Turun synkästä perjantaista löytyy arvokkaita elementtejä, jotka auttavat iskun yhteisessä jälkihoidossa ja terroristien tavoitteleman psykologisen vaikuttamisen – pelon ja vastakkainasettelun lisäämisen – torjumisessa. Se, että juuri maahanmuuttajataustaiset auttoivat uhreja ja vastustivat iskun tekijää, on oikeasti tärkeä signaali, ja sitä on ollut syytäkin korostaa.

Kuten aina terroriuutisten jälkeen, pelko on luonnollisesti keskeinen teema myös Turun ja Barcelonan iskuista ja niihin reagoimisesta käytävässä keskustelussa. Samoin se, että terrorismista keskustelu on tiukasti kiinni maahanmuuttokeskustelun asetelmissa, joissa Suomessa valitettavan vakiintuneen käsityksen mukaan puhutaan kahdesta ääripäästä ja niiden väliin jäävistä tarkemmin määrittelemättömistä ns. tolkun ihmisistä. Charlottesvillen tapahtumien jälkeen monella tapaa oikeasti jakautuneessa USA:ssa käytiin juuri oma ääripääkeskustelu, jossa koko muu poliittinen johto (”cross the aisle”), media ja mielipidevaikuttajat sanoutuivat tiukasti irti Trumpin ja alt-right- liikkeen ”both sides” -ääripäänarratiivista. Suomessakaan rasismin vastustamista ja ihmisoikeuksien puolustamista yleisen eurooppalaisen humanismin hengessä ei soisi kutsuttavan ääripääksi.

Suomalaisista maahanmuuttokeskusteluasetelmista kumpuaa myös pelon käsittely Turun jälkeen. Maahanmuuttokriitikkojen näkemyksissä korostuu, että pelolle voidaan/pitää antaa valta. Monet tuovat esille myös vihan. Esimerkiksi perussuomalaisten tulevan presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren mukaan se on ”terve reaktio, joka ohjaa ihmisiä suojautumaan uhka- ja vaaratilanteilta”. Pelon ja vihan kautta, miksi ihmeessä? Luonnollinen pelko ja toistuvien isku-uutisten tuoma valppaus on hyväksi, mutta miksi pelolle pitäisi antaa valta tai sille antautua? Terroristien tavoitteena on juuri pelon, vihan, sekasorron ja vastakkaisasettelun lietsominen. Miksi alistua siihen?

Mitä oikeasti vaaditaan, kun korostetaan pelkoa ja halutaan antaa sille valta? Tai kun aivan tavallisissa kansalaiskeskusteluissa eri foorumeilla vaaditaan ”tosiasioiden tunnustamista”, ”hyssyttelen lopettamista”, ”vihdoinkin tekoja puheiden sijaan”, leimataan väestönosaa ja uskontoa ja kannatetaan jopa oman käden oikeuteen turvautumista ja suojeluskuntien perustamista? Tai kun ilkutaan vahingoniloisesti ”unelmahötön kannattajien saaneen, mitä tilasivat”? Millä tavalla näiden vaatimusten tulisi näkyä muutoksena johonkin aiempaan ja maahanmuuttokriitikkojen vastustamaan Suomen jo nyt melkoisen tiukkaan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaan? Suurin osa tyytyy epäsuoriin vihjailuihin ja jättää tarkemmat toimenpidesuositukset antamatta, mutta hyvin spesifejäkin ehdotuksia satelee. Perussuomalaisten mukaan muutosten tulisi näkyä kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden sulkemisena palautuskeskuksiin, rajatarkastusten käyttöönottona ja uusien turvapaikanhakijoiden käännyttämisenä rajalta. Monet toivovat esimerkin ottamista Unkarista ja Viktor Orbanista, monet myös Venäjältä ja Putinista. Trumpin maahanmuuttolinjauksia ihaillaan.

Eli ihmisoikeuksia, kansalaisvapauksia sekä demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita polkevalla lainsäädännöllä, hybridi- ja informaatiovaikuttamisella valeuutisineen ja rasistisella populismilla, jopa muureilla ja raja-aidoilla? Näillä keinoilla ja autoritaarisilla esikuvilla siis ratkaisemaan esimerkiksi Välimeren humanitaarista kriisiä, jossa vuonna 2016 Välimeren yli saapui Eurooppaan yli 362 000 pakolaista, ja joka on vaatinut pelkästään tänä vuonna jo yli 2400 uhria. Tällä hetkellä Italia kantaa lähes yksin vastuun, joka on Euroopan yhteinen. Maltillisimmillaankin ja yleisesti korostetaan tarkasti valikoitua työperäistä maahanmuuttoa. Vetovoimatekijät eivät ole sen suhteen vahvimmillaan, jos samalla ollaan valmiita heittämään romukoppaan avoimen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan peruspilarit, ihmisoikeudet ja eurooppalainen solidaarisuus.

Viranomaistoiminnan lisäksi monet suomalaiset asiantuntijat ansaitsevat ison kiitoksen Turun tapauksen analyyseistään. Leena Malkki taustoittaa tapahtumia maltillisesti ja asiantuntevasti ja antaa vankan tutkimusnäytön kautta eväitä ja perspektiiviä pelon käsittelyyn ja viranomaisiin ja poliitikkoihin kohdistuviin odotuksiin. Marokon tilannetta taustoitetaan arvokkaalla tavalla, kuten Maria Pakkala Ylen jutussa tai HS vastaavassa artikkelissaan. Tieto on tässäkin asiassa paras lääke epävarmuutta ja pelkoa vastaan. Kuten Leena Malkki toteaa, on silti kohtuutonta vaatia, etteivät terroriteot saisi pelottaa. ”Iskun todistajaksi tai kohteeksi joutuminen tai sen täpärästi välttäminen ovat ravistelevia kokemuksia… Terrorismi aiheuttaa pelkoa myös niissä, jotka ovat kaukana iskun kohteesta ja joita isku ei kosketa suoraan – vaikuttavathan teot sattumanvaraisilta ja luovat siten turvattoman olon.”

Selvisin perheeni kanssa Nizzan iskusta vain hyvin täpärästi, ja muutama kuukausi sitä aiemmin tapahtuneet Brysselin iskutkin liippasivat läheltä. Vuoden takaiset kauhun minuutit Nizzan rantabulevardilla jättivät jäljen, luonnollisen pelonkin. Samalla kasvoi tiedonhalu, ja usko avoimeen ja suvaitsevaiseen yhteiskuntaan vain vahvistui.

Paras tapa kunnioittaa Turun iskun uhreja, tukea heidän läheisiään ja vastata terrorismiin on keskittyä Turun tapauksen esille nostamiin toivoa ja luottamusta herättäviin tekijöihin, panostaa kaikin käytettävissä olevin keinoin ja yhä tiiviimmällä kansainvälisellä yhteistyöllä terrorismin ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan ja maahanmuuttajien integrointiin ja olla leimaamatta kokonaisia väestöryhmiä yksilöiden takia. Rasismia sekä pelon, vastakkainasettelun ja jopa vihan lietsomista on syytä vastustaa aiempaa ponnekkaammin ja yhä laajemmalla rintamalla. Vanhaa hyvää suomalaista sanaa käyttäen, pidän itseäni ihan tolkkuna ihmisenä näitä kannattaessani.