Kuten ei varmasti moni muukaan, en ole voinut olla syksyn mittaan törmäämättä varsinkin Twitterissä MTV:n Ivan Puopolon kirjoituksiin ja niiden herättämään keskusteluun. Viime aikoina Puopolo on intoutunut kirjoittamaan ja somettamaan aktiivisesti sukupuolten välisistä eroista, feminismistä ja tasa-arvosta.

Tyyli on ollut samaan aikaan provosoiva ja tieteellistä lähestymistapaa korostava, mikä onkin monien kuumien puheenaiheiden osalta hyvin yleinen tyyli tämän päivän vastakkainasettelua hakevassa (some)keskusteluilmapiirissä. Mitään omaa erityiskompetenssia puheenaiheesta ei vaadita (eikä pidäkään vaatia), mutta usein tuntuu riittävän, että kaivaa esiin ja viittaa vain itselleen mieluisiin tutkimustuloksiin, kyseessä olevan ongelman laajammasta kontekstista ja mahdollisesta siihen liittyvästä vastakkaisesta tutkimusnäytöstä välittämättä. Myös maahanmuutto on yleinen teema tämän tyylilajin kirjoituksissa. Islam-tuntijoita näyttää olevan paljon ja eritasoisia.

Puopolon esiin nostamien em. aiheiden osalta en tietenkään ole itsekään millään tavalla tieteellisesti meritoitunut. Aiheen yleisen kiinnostavuuden ja merkittävyyden kautta sekä aivan jo pelkän koulupsykologian ja aiheesta käydyn julkisen keskustelun seuraamisen pohjalta rohkenen kuitenkin ottaa kantaa asian tieteelliseenkin näkökulmaan alla kuvatulla tasolla.

Kun näkyvältä alustalta ja asemasta käsin esittää näkemyksiään mihin tahansa poliittisestikin herkkään ja merkittävään yhteiskunnalliseen ongelmaan tai keskusteluaiheeseen tieteellistä lähestymistapaa ja tutkimustuloksia korostaen ja syyttää asiaan toisenlaisella kannalla olevia epätieteellisyydestä, kannattaa tehdä tutkimustuloksiin liittyvä taustatyö huolella. Kun kirjoittaa tieteellistä lähestymistapaa korostavan kolumnin sukupuolieroista, ei vaadittavan taustatyön osalta ole kyse aivan kevyimmästä aiheesta.

Viime viikolla Puopolo jatkoi po. aiheesta MTV uutisten verkkosivujen omalla kolumnipaikallaan. Jutussa nostetaan esille myös reilun vuoden takaisen Google-muistion laatijan ja sen takia potkut saaneen James Damoren tapaus. Sivuuttaessaan kolumnissaan täysin sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden ja kasvatuksen merkityksen sukupuolierojen selittäjänä, Ivan Puopolo tulee myös politisoineeksi herkkää puheenaihetta siinä missä mitä ilmeisimmin symppaamansa Damorekin. Tämä on näkynyt selvästi kirjoituksen herättämän keskustelun puolesta-vastaan -asetelmissa. Maailmanlaajuistakin kohua herättäneessä muistiossaan James Damore väitti naisia olevan teknologia-aloilla miehiä vähemmän biologisista syistä. Damoresta tuli kohun myötä, suurelta osin tahtomattaan, myös amerikkalaisen alt-right -liikkeen sankari. Eräänlainen useful idiot, tuon käsitteen poliittisessa tarkoituksessa.

Eri tekijöiden merkitys sukupuolieroihin liittyen (nature vs. nurture) on aiheeseen liittyvillä relevanteilla tieteenaloilla pitkäaikaisen ja jatkuvan keskustelun aihe. Puopolo kuten Damorekin poimi kirjoitukseensa viittaukset ja linkit vain omaa kantaansa tukeviin tutkimustuloksiin. Monet Damoren siteeraamista tutkijoista (mutta ei varmastikaan Damorea ennen ja jälkeen muistion laatimisen innostanut Jordan Peterson) ovat myös kritisoineet tutkimustulostensa linkittämistä yksittäisen yrityksen henkilöstöpolitiikan tai sen työntekijöiden urakehityksen arviointiin. Googlekin kun palkkaa vain yksilöitä, ei tutkimuspopulaatioita.

Tähän loppuun vielä mielipide. Reagoidessaan muistioon potkuilla, Google teki ainoan oikean ratkaisun. Tämän näkemyksen jakoi myös USA:n työtuomioistuin asiaan liittyvässä muistiossaan.