Kirjoitin Tampereen ja Pirkanmaan EU-toimiston vetäjän Hannele Räikkösen kanssa kaupunkien kasvaneesta EU-roolista ja Tampereen mahdollisuuksista.

Aamulehti, 9.6.2015:

aamulehti_090615

Tampereen lentoyhteyksistä

Tänä vuonna on tullut tehtyä ulkomaan työmatkoja enemmän kuin koskaan. On siis ollut hyvä mahdollisuus arvioida Tampereen lentoyhteyksien nykytilannetta. Tilanne ei ole kovin hyvä.

Olen yrittänyt pitää tiukasti kiinni ”käytä aina oman kaupungin lentokenttää” -periaatteesta, mutta tänä vuonna yhä useammin reissun ensimmäinen etappi Tampereelta Helsinki-Vantaalle on pitänyt tehdä junalla Tikkurilan kautta – muutaman kerran jopa taksilla. Hullua hommaa, mutta yllättävänkin yleistä liikematkailussa Tampereen nykyisillä lentoyhteyksillä ja lentojen hinnoilla. Tampereen isoista vientiyrityksistä pyörii melkoisen säännöllinen taksiliikenne Helsinki-Vantaalle.

Jos vielä vuonna 2014 220 000 asukkaan eurooppalaisessa kaupungissa, jolle vienti on kaikki kaikessa, iso osa ulkomaanmatkoista alkaa parinsadan kilometrin automatkalla, on saavutettavuuden osalta paljon parannettavaa – puhumattakaan kestävän kehityksen näkökulmista. Suora lento Tampereelta lienee selvästi ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin auto-lento-auto -yhdistelmä. Autolla tai junalla alkavia ulkomaanmatkoja on moninkertainen määrä Tampereen ja Helsinki-Vantaan välisiin lentomatkustajamääriin verrattuna, joten pelkästään sen perusteella uusille Tampereen omille reiteille on selkeää potentiaalia. Lisäksi Tampere-Pirkkala voi palvella nykyistä huomattavasti enemmän myös naapurimaakuntien, kuten Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen, lentomatkustajia.

Lentoyhteydet ovat oikeasti huipputärkeä asia Tampereen kilpailukyvyn kannalta, ja lisää suoria laatureittejä tarvitaan kipeästi. Suurilla eurooppalaisilla lentoyhtiöillä tai niiden kumppaniyhtiöillä on suoria lentoja Euroopan hubkentiltä useisiin Tampereen kokoisiin ja sitä pienempiin kaupunkeihin eri Pohjoismaissa. Miksei siis myös Tampereelle? Suoraa nopeaa junayhteyttä Helsinki-Vantaalle saadaan odotella vielä jopa vuosikymmeniä, ja sitä ennenkin on käytävä kauppaa ja houkuteltava turisteja ja investointeja.

”One stop too much”, kuten eräs Tampereen sijaan Helsinkiin päätynyt ulkomainen yrityskin oli todennut investointipäätöstä perustellessaan. Samoin suurten tapahtumien yhteydessä, joiden hankkimiseen Tampere aivan oikein panostaa, tarve turvautua bussikuljetuksiin Tampereen ja Helsinki-Vantaan välillä ja niiden tuomat lisäkustannukset eivät erityisesti paranna Tampereen mahdollisuuksia tapahtumista kilpailtaessa.

Tampereella on kuitenkin päästy hyvään vauhtiin lentoliikenteeseen liittyvässä kehittämistyössä, ja uusien yhteyksien hankkimiseksi työskennellään laajalla rintamalla ja vahvalla seudullisella yhteistyöllä. Paljon töitä on vielä edessä, ja tämän hetken taloustilanne tuo niiden osalta omat haasteensa. Samalla taloustilanne korostaa entisestään Tampereen seudun kilpailukyvyn perusinfraan, kuten lentoyhteyksiin, satsaamisen merkitystä.

Alueen on oltava itse aktiivinen, koska valtio ja Finnair eivät auta meitä tässä kovinkaan paljon. Linjana tuntuu olevan, että Tampereeltahan – ja koko eteläisestä Suomesta aina pitkälle Keski-Suomeen asti – pääsee Helsinki-Vantaalle ihan hyvin omalla autolla. Tuon linjauksen voi todeta helposti pelkästään Helsinki-Vantaalle rakennetun valtavan pysäköintikapasiteetin perusteella. Aika erikoista liikennepolitiikkaa vuonna 2014.

EU, NSA, Will Smith and I – in D.C. back in 1997

In midst of continuing news flow on the Snowden/NSA case, I’ve got to share my special NSA/“almost related to a celebrity” moment from D.C. from 1997. In autumn 1997, I was doing my internship at the Delegation of the European Commission in D.C. – i.e. in one of those EU offices the U.S. has reportedly been bugging.

One October morning, the street in front of our office windows was closed, and a neighboring parking space was suddenly packed with movie production trucks and trailers. By chance, and how aptly, it turned out that the movie being shot just in front of our eyes was a Scott/Bruckheimer film “Enemy of the State” featuring Gene Hackman and Will Smith. This is the movie that many commentators invoked in the U.S. when the Snowden/NSA case broke in June, due to a fact that NSA surveillance capabilities was the main theme of the movie. (http://ti.me/14lq7nn, http://nym.ag/19Mu3Td).

Here, I’ll not go further into political or ethical discussions around this topic, except for saying that I pretty much agree with Jaakko Iloniemi’s realistic views presented in his blog on 3 July (http://bit.ly/17lZz3F, only in Finnish). Enemy of the State was a pretty good, entertaining conspiracy movie, no more than that. However, it is an interestingly topical one from the point of view of today’s discussion on surveillance, and for sure, it was a memorable experience for, at that time, a young guy from Tampere to have a chance to follow from few meters distance Will Smith and Gene Hackman in action on the movie’s “hotel chase scene”.

What comes to the U.S. bugging of the EU delegation, I hope it wasn’t active when I had my highlight/one of many “junior moments” of the internship. I interned at the delegation’s information services, and one day, I was lucky to answer the phone when a Clinton advisor called and requested information on the EU stances on then ongoing Kyoto climate negotiations. I promised to send the requested documents, and at the end of our phone conversation, asked to which address the documents should be delivered. The advisor fell silent for a moment, and then replied, sounding somewhat surprised at my stupid question: 1600 Pennsylvania Avenue. In the U.S., obviously, that is the synonym for White House, and the address everybody should know.

Toisenlaista näkökulmaa koulurauhakeskusteluun

En sitten voinut olla kantamatta omaa korteani kekoon tämän viikon koulukeskusteluun liittyen. Tässäpä näitä hallitsevista käsityksistä ilmeisen poikkeavia näkökulmiani.

Tämän viikon reissuilla on tullut kokoustettua innovaatio- ja kilpailukykyasioista EU-hankekokouksissa Kööpenhaminassa ja Torinossa. Kokouksissa on ollut paikalla vahva ja kattava edustus mm. kaupunkien, alueiden ja yliopistojen edustajia ympäri Eurooppaa. Kuten aina näissä yhteyksissä, suomalaisena sai jälleen kuulla hienoa hehkutusta suomalaisen peruskoulun ylivertaisuudesta ja sitä, kuinka siitä haluttaisiin ottaa oppia ympäri Eurooppaa.

Kotimaisen ”tönimisgaten” velloessa ei voinut olla ajattelematta hehkutusta kuunnellessaan, että jospa vain pystyisittekin seuraamaan tämän viikon suomalaista koulukeskustelua ja varsinkin erilaisia keskustelupalstoja, niin hehkutus voisi olla hieman hillitympää.

Huomaan kuuluvani siihen ilmeisen pieneen vähemmistöön, joka on hieman ihmeissään koko kohusta. ”Koulut ovat kriisissä” ja ”jos tämä meno jatkuu, edessä on katastrofi” -tyylillä on menty asiantuntijoiden lausumina – kuritusuhoamisesta ja ongelmalasten kanssa toimimisen ja työpaikkakiusaamisen rinnastamisesta puhumattakaan.

Ollaanko tosiaan lähellä tuota katastrofipistettä? Tuskinpa sentään. Tulee mieleen joidenkin vuosien takainen vilkas keskustelu ja vaatimukset koulujen pakollisista huumetesteistä, jotka onneksi hiipuivat nopeasti.

Omat tuntemukseni ”tönimisgatestä” – helsinkiläisen opettajan erottamiseen mitään kantaa ottamatta – tiivisti parhaiten tamperelaisen Etelä-Hervannan koulun rehtori todetessaan Aamulehdessä, että ”ei niitä tilanteita painimalla selvitetä”.

USA:ssa ollaan yhä laajemmin huolissaan todella tiukan koulukurin – aseistettuine ”school resource officereineen” – aiheuttamasta ”school-to-prison pipeline” –ongelmasta. Tönimisgate-keskustelun perusteella USA:n kovat koulukurikeinot voisivat nauttia laajaa kannatusta Suomessakin. Suomen ja USA:n kouluongelmia ei voi tietenkään verrata yksi yhteen, mutta keskusteluista löytyy yhtymäkohtia ja merkkejä huolestuttavista tulevaisuudenkuvista.

Kuntavaalit takana

Kuntavaalit ja muutaman viikon kampanjarutistus ovat sitten takana. Kokoomus menestyi erinomaisesti, ja mikä parasta, jatkamme ykkösenä myös Tampereella. Oli etuoikeus ja upea kokemus olla mukana viemässä eteenpäin Kokoomuksen positiivista agendaa osana Tamperelaisen Kokoomuksen hienoa ehdokasjoukkoa ja kampanjaväkeä.

Avoimempi kaupunki/Esa Kokkonen -paketti jäi näissä vaaleissa kauaksi tavoitteena olleesta tuloksesta, mutta työ kansainvälisyyden ja avoimuuden edistämiseksi jatkuu eri rintamilla entistäkin suuremmalla tarmolla. Oppia ja kokemusta on karttunut, ja paljon uusia ideoita ja verkostoja.

Lämmin kiitos kaikille äänestäjille ja tsemppaajille! Pidetään yhteyttä ja suunnitellaan yhdessä uusia kuvioita.

Parhain terveisin,

Esa

———–

Esa Kokkonen

Puhelin 050-516 9111

Sähköposti: kokkonen@pp.inet.fi

http://esakokkonen.net

LinkedIn: http://www.linkedin.com/pub/esa-kokkonen/5/494/238

Twitter: @KokkonenEsa

Facebook: http://facebook.com/esa.kokkonen1

Suomen Itämeri-instituutti: http://www.baltic.org

Ruohonjuuritason Venäjä-yhteistyö korostuu

Tuorein Suomen ja Venäjän välinen lastensuojelukohu sekä venäläisen median ja poliitikkojen uskomattomat lausunnot asiaan liittyen ovat jälleen karu muistutus Suomen Venäjä-suhteiden haasteista ja Venäjän poliittisen ilmapiirin vaikutuksista venäläisen naapuripolitiikan retoriikkaan. Kohu on tuonut esille Venäjä-suhteiden eri tasojen merkityksen. Suomen Venäjä-politiikan onnistumista mitataan muutenkin kuin vain valtionpäämies- ja hallitustason yhteistyön sujuvuuden kautta, sitä mitataan yhä enemmän viranomais- ja kansalaisyhteiskuntatason verkostojen ja arkipäivän yhteyksien kautta. Ajatellen Venäjän kaupan merkitystä, muun taloudellisen yhteistyön määrää ja potentiaalia, Suomen ja Venäjän välisen matkailun volyymiä sekä Venäjän lähialueiden ympäristö- ja muita haasteita, hallitustenvälisen tason alapuolinen, matalamman profiilin yhteistyö on koko ajan yhä tärkeämpi osa Suomen Venäjä-suhteita.

Olemme idänsuhteiden perinteidemme kautta kovasti kiintyneet Venäjä-asioissa hallitus- ja valtionpäämiestason suhteiden korostamiseen, analysoimaan suhteiden toimivuutta pientenkin yksityiskohtien, vivahteiden ja rivien välistä -tulkintojen kautta, tai toisaalta aina pienissäkin ongelmissa Venäjän historiaan ja suurvalta-asemaan liittyvillä, suuria linjoja vetävillä ja Venäjä-mystiikkaa ylläpitävillä tulkinnoilla. Venäjän kaupan, matkailun ja maahanmuuton lisääntyessä ja liikenneyhteyksien parantuessa, tulevaisuudessa siintävästä viisumivapaudesta puhumattakaan, tulee varautua siihen, että kulttuurieroihin ja erilaisiin järjestelmiin liittyviä ongelmatilanteita tulee jatkossa eteen yhä useammin. Niihin voidaan vastata ja niitä voidaan ennaltaehkäistä viranomais- ja kansalaisyhteiskuntatason verkostoilla ja yhteydenpidolla.

Lähialueyhteistyössä esimerkiksi suomalaisten kaupunkien ja Pietarin kesken ollaan tämän osalta jo pitkällä. Myös ympäristöyhteistyössä on hyvät viranomais-, yritys- ja koulutussektorin verkostot. Monilla muilla sektoreilla tilanne on toinen, ja Venäjä-osaaminen ja -verkostot ovat olemattomat. On myös muistettava, että jokaista ongelmatilannetta kohden löytyy suuri määrä tarinoita suomalais-venäläisen yhteistyön onnistumisista. Ne pääsevät otsikoihin valitettavan harvoin.

Tampere on jo pitkään ollut aktiivinen käytännönläheisen ja ruohonjuuritasolle ulottuvan Venäjä- ja erityisesti Pietari-yhteistyön edistämisessä. Tampereella kotipaikkaansa pitävästä Suomen Itämeri-instituutista on tullut yksi Suomen johtavista Pietari-yhteistyön edistäjistä. Tampere on nousemassa terveysalan Venäjä-yhteistyön kärkikaupungiksi Suomessa. Sen osalta Tampereelle on avautumassa erinomaisia koulutus- ja muuhun vientiin, tutkimusyhteistyöhön ja terveysturismiin liittyviä mahdollisuuksia. Myös kulttuurisektorilla vuorovaikutus on vilkasta. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat Vapriikin yhteistyö Pietarin johtavien museoiden kanssa tai tällä viikolla Tampereella järjestettävä Musiikki & Media -tapahtuma, jossa Venäjän musiikkimarkkinat ovat jälleen vahvasti esillä.

Esa Kokkonen, Suomen Itämeri-instituutin johtaja, Tampere

(kirjoitus julkaistu Aamulehden Lukijalta-sivulla 16.10.2012)

Kuvassa TAYS Sydänkeskuksen, Finnmedin ja Tampereen ammattikorkeakoulun väkeä sekä allekirjoittanut vierailulla Pietarin Almazovin klinikalla syyskuun lopulla.

Pelkkä infra ei takaa vetovoimaa

Tampere vie rohkeasti eteenpäin useita merkittäviä infrahankkeita, joilla on suuri merkitys kaupungin kilpailukyvyn ja vetovoiman kannalta. Suurten infrahankkeiden hallitessa tamperelaista vetovoimakeskustelua, jossa esimerkkejä haetaan usein vuosikymmenten takaisista rakennushankkeista, on kuitenkin on hyvä muistaa, että rakennettu ympäristö on vain yksi kaupungin kilpailukyky- ja vetovoimatekijöistä.

Kestävää kaupunkiliikennettä, liikenneinfraa ja muuta rakennettua ympäristöä on kehitettävä rohkeasti tulevaisuuteen katsoen, mutta niillä ei vielä erotuta kansainvälisessä kaupunkien välisessä kilpailussa. Siinä pärjätään lopulta vain osaamisella, palveluilla, omaleimaisella ja korkeatasoisella kulttuurilla, suvaitsevaisella ja monimuotoisella kaupungin toimintakulttuurilla ja asenneilmastolla, yritysmyönteisyydellä ja kaupunkiympäristön viihtyisyydellä.

Tampereen tulee panostaa näihin pehmeisiin infratekijöihin tiiviissä yhteistyössä yritysten, yliopistojen ja kaupunkilaisten kanssa. Rohkealla, kokeilevalla ja avoimella otteella kaupungin kehittämistoiminta ja hankkeet voivat laukaista liikkeelle aivan uusia kansainvälisen tason vetovoimatekijöitä Tampereella – yrityksiä, innovaatioita, julkisia tiloja.

Kaupungin roolina on luoda edellytyksiä kaupunki-innovaatioiden tai WAU-efektien syntymiselle – olipa kyse näyttävistä rakennuksista tai uusista palvelumalleista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uudenlaisten yhteistyö- ja rahoitusmallien kehittämistä yksityisen sektorin, naapurikuntien ja myös kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Vetovoimatekijätason mittavien rakennushankkeiden osalta Keskusareena ja Tampereen Kansi -projekti on hyvä esimerkki kaupungin uudesta mahdollistajan roolista.

Tampereen tulee vaalia tamperelaista tekemisen meiningin perinnettä ja olla ylpeitä kaupungin kehittymisestä ja viime vuosikymmeninä aikaansaaduista merkkipaaluista. Kaupungin rooli ja tämän päivän kaupunkipolitiikan haasteet, mahdollisuudet ja painopisteet ovat kuitenkin erilaisia kuin 60-80-luvuilla.

(tiivistetty versio kirjoituksesta julkaistu Aamulehden mielipidesivulla 23.9.2012)

AVOIMEMPI KAUPUNKI

Olen Esa Kokkonen, Kokoomuksen tamperelainen kuntavaaliehdokas lokakuun 2012 kuntavaaleissa. Olen käytettävissä Tampereen kaupunginvaltuustoon ja toimimaan yhä avoimemman, vetovoimaisemman ja kansainvälisemmän Tampereen puolesta.  Suomen Itämeri-instituutin johtajana olen ollut vuodesta 1998 lähtien aktiivisesti mukana Tampereen kehittämisessä – tiiviissä yhteistyössä Tampereen kaupungin ja sen keskeisimpien sidosryhmien kanssa.

Näiltä sivuillta löydät vaaliohjelmani, jonka avulla rakennetaan entistä avoimempaa Tamperetta. Ota yhteyttä ja ota osaa keskusteluun näiden sivujen kautta. Tästä se lähtee.