Suomessakaan ei ole ollut ylitarjontaa kärkipoliitikoista, joiden erityisvahvuuksiin kuuluu oikeasti kovan luokan kansainvälinen ja Eurooppa/EU-osaaminen. Sellainen osaaminen, johon yhdistyy kyky hahmottaa suomalaista politiikkaa, yhteiskuntaa ja taloutta laajasti osana eurooppalaista viitekehystä, EU-politiikkaa ja kansainvälistä talousjärjestelmää sekä aito positiivinen, ratkaisu- ja yhteistyökykyinen Eurooppa-henki ja -asenne. Kun mukaan otetaan laajat kansainväliset verkostot ja kyky toimia niissä, tunnettuus, kokemus, kansainväliset viestintä- ja vuorovaikutustaidot ja lisämausteena vielä kielitaitokin, kriteerit täyttävien kärkipoliitikkojen nimilista jää oikeastaan missä tahansa pienessä ja nuorehkossa EU-jäsenmaassa todella lyhyeksi.
Talous- ja pakolaiskriisin keskellä Euroopassa ovat viime aikoina puhaltaneet EU-kriittiset ja kansallismieliset tuulet. Brexit on tässä EU-kriittisyyden nousussa oma erityislukunsa ja jännitysnäytelmänsä. On helppo yhtyä Joschka Fischerin hiljattain esittämään arvioon, että kaikista EU-kriiseistä vakavin on juuri kansallismielisyyden nousu. EU-kriittiset ja kansallismieliset tuulahdukset tuntuvat myös talous- ja rakennemuutoshaasteiden keskellä kamppailevassa Suomessa, vaikka ”perusrakentavalla” EU-linjalla onkin pysytty ja ääriliikehdinnältä vältytty. Perusrakentava linja ei kuitenkaan riitä. Päinvastoin, Suomen tulee olla kärkijoukoissa rakentamassa eurooppalaista kilpailukykyä, sisämarkkinoita, vahvempaa euroaluetta, innovaatio-, energia- ja ympäristöpolitiikkaa sekä vahvempia eurooppalaisia kaupunkeja ja alueita ja niiden kautta uutta suomalaista menestystarinaa. Suomella on tämän suhteen pelkästään voitettavaa, eikä oikeastaan edes vaihtoehtoja.
Alexander Stubbista on sanottu, että hän on hyvä ja sopiva ulko- tai ulkomaankauppaministeriksi. Väite on totta, mutta puheenjohtajakisan kontekstissa arvioon kätkeytyy kansainvälisyyttä ja EU-politiikkaa vähätteleviä arvotuksia ja asenteita. Ikään kuin kyse olisi suppeista erityisosaamisalueista, joilla ei ole niin suurta merkitystä muissa kuin suoraan ulkosuhteisiin ja ulkopolitiikkaan liittyvissä tehtävissä. Stubbin vahvuuksille on toki käyttöä edellä mainituissakin tehtävissä, mutta kaikkein tärkeimpiä nuo osaamisalueet ovat pääministerillä, tai siksi tähtäävillä, ja euromaan valtiovarainministerillä.
Stubbin johdolla kokoomus on profiloitunut yhä vahvemmin johtavana EU- ja kansainvälisenä puolueena. Puolueiden kilpailu näissäkin teemoissa on kuitenkin kiristymässä. Kokoomuksen kannattaa pitää kiinni puheenjohtajasta, jolla on eurooppalaisittainkin katsottuna poikkeuksellisen kovan luokan kansainvälisiä vahvuuksia ja osaamista – yhdistettynä pitkällä tähtäimellä Suomen kannalta parhaat mahdolliset lähtökohdat eurooppalaiseen yhteistyöhön ja kumppanien löytämiseen tarjoavalla maltillisella keskustaoikeistolaisella ja arvoliberaalilla linjalla. Etenkin kun tähän lisätään se, että Stubbin johdolla kokoomus on tehnyt hallituksessa tällä hallituskaudella kaiken sen, mikä on ollut tehtävissä, ja että puheenjohtajakisan ja saadun kritiikinkin jälkeen ohjaksissa olisi monta astetta vahvempi puheenjohtaja.
Esa Kokkonen 