Lyhyesti Kreikasta ja Suomen EU-politiikasta Kreikka-viikonlopun päätteeksi

EU:n Kreikka-neuvottelut ovat olleet tänä viikonloppuna sen verran mielenkiintoista seurattavaa suomalaisestakin näkökulmasta, että pakko kommentoida asiaa lyhyesti Suomen EU-politiikan linjan osalta, vaikka lopullisia neuvottelutuloksia vielä odotellaankin (13.7. klo 01.30).

Eilisen Suomen linjaa koskevan mediakohun jälkeen on ollut tietenkin huojentavaa kuulla, että Suomen neuvottelumandaatti on kuitenkin ollut aluksi raportoitua joustavampi. Kaiken kaikkiaan Suomen Kreikka-politiikka on ollut tunnetuista syistä Suomen EU-aseman kannalta vaikea kokonaisuus aina vaalikeväästä 2011 alkaen. Sdp peesasi perussuomalaisia, lupasi vakuudet, pääsi six packiin ja onnistui pitämään vaalilupauksestaan kiinni. Kreikka-vakuuksien kautta tuli lanseeratuksi turha sekä aikaa, energiaa ja Suomen osalta erityisesti arvokasta EU-mainepääomaa kuluttanut EU:n Kreikka-kriisin oma sivujuonensa ja käsitteensä, ”The Finnish problem”. Nyt sitä on pönkitetty edelleen tavalla tai toisella, jos ei muuten, niin kuitenkin pelkän alkumediakohunkin kautta. Niin on, miltä näyttää, pätee valitettavasti tässäkin asiassa.

Poliittisesti EU:n Kreikka-kriisin ratkaisuyrityksissä kohtaavat todella hankalalla tavalla eurooppalainen vasemmisto- ja kansallispopulismi ja niiden vahvistumisen pelko. Harmi, että juuri Suomi on ollut jälkimmäisen osalta ongelman ytimessä. Lopulta kaikki riippuu tietenkin Kreikasta itsestään, eikä Syrizan linja ole herättänyt luottamusta. Isommassa kuvassa ja Kreikan tukemisen vaihtoehtojen mahdollisia seurauksia ajatellen EU:n yhtenäisyys on myös, ja varsinkin, Suomen näkökulmasta kriisin ratkaisun arvokkain rakennuspala, jota on syytä vaalia ja korostaa – Kreikalle asetettavien uudistusvaatimusten osalta tiukasta peruslinjasta tinkimättä. Sitä voinee ajaa kuitenkin ilman ”hawkish” -mainettakin.

Saksalla ja Ranskalla on tässä enemmän pelissä, ja Suomen kannattaa olla senkin asetelman osalta rakentavalla linjalla eri suuntiin. Suomella on muitakin EU-intressejä ajettavanaan, joiden osalta mainepääoma on kaikki kaikessa. Kaiken lisäksi Kreikka-kriisissä on vielä laajempi, jälleen erityisesti Suomen kannalta merkittävä, geopoliittinen, EU:n kansainvälispoliittisen asemaan ja EU-Venäjä-suhteisiin liittyvä ulottuvuutensa – kriisin inhimillisestä ja humanitäärisestä ulottuvuudesta puhumattakaan.

Aiheeseen liittyen, Teija Tiilikainen arvioi Suomen Kreikka-linjaa hyvin tänään Ylen haastattelussa.

Mainokset

1 thought on “Lyhyesti Kreikasta ja Suomen EU-politiikasta Kreikka-viikonlopun päätteeksi

  1. Naulan kantaan, Eski. Ei ole ollut Alexilla mukavaa Euroryhmässä. Sipilä on (vielä) sen verran sumpilla, että tuskin ymmärtää kaikkia huipparikeskustelujen finessejä liittyen Suomen rooliin Kreikka-väännöissä. Oli hyvä veto laittaa dinnerpoydässä Renzi istumaan Sipilän ja Tsiprasin väliin. Toimi varmasti supliikkimiehenä “rauhanvälittäjänä”.

    Vierumäellä lomailemassa, kuis itse? Treella useaankin otteeseen loppukesälä/alkusyksestä joten mennään bisselle johonkin sopivaan koloom s

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s